Kambodzan lähihistoriaa

Kambodza saavutti itsenäisyyden vuonna 1953 Ranskan siirtomaavallan alaisuudesta. Nuori kuningas, Norodom Sihanouk, hallitsi Kambodzaa yksinvaltiaana, kunnes oikeistolainen, Yhdysvaltojen tukema Lon Nol syrjäytti hänet vallankaappauksessa vuonna 1970. Sihanouk oli pyrkinyt pysymään neutraalina Vietnamin sodassa kieltäytymällä Yhdysvaltojen taloudellisesta avusta ja katkaisemalla diplomaattiset suhteet Yhdysvaltoihin vuonna 1965.

Kambodzan uuden oikeistolaisen hallituksen ja punakhmerien, Kambodzan kommunistisissien, välille puhkesi verinen sisällissota. Hallitus sai Yhdysvalloilta taloudellista tukea ja ajautui mukaan Vietnamin sotaan. Yhdysvallat pommitti Kambodzaa koettaessaan tuhota Pohjois-Vietnamin kommunistisissejä.

Pol Potin hirmuhallinto

Pohjois-Vietnamin tukemat punakhmerit valtasivat pääkaupungin Phnom Penhin ja koko Kambodzan vuonna 1975. Kaupungin valtaamisen jälkeen punakhmerit siirsivät sen asukkaat maaseudulle ja aloittivat kommunistisen vallankumouksen.

Pol Potin johtama kommunistihallinto lakkautti rahan, hajotti perheet, lopetti koulutusjärjestelmän ja kielsi uskonnon harjoittamisen. Lon Nolin hallinnon kannattajat tapettiin, samoin suuri osa koulutetusta väestönosasta. Osa kansalaisia kuoli nälkään, sairauksiin ja pakkotyöhön. Myös kommunistisen puolueen sisäisissä puhdistuksissa tapettiin runsaasti ihmisiä. Pol Potin lyhyen hallituskauden aikana kuoli arvioiden mukaan 1–1,5 miljoonaa kambodzalaista.

Vietnam valloitti Kambodzan vuonna 1979 ja ajoi punakhmerit maanpakoon Thaimaan rajan tuntumaan. Vietnam perusti Phnom Penhiin itselleen lojaalin hallituksen, joka koostui Vietnamiin loikanneista entisistä punakhmereistä ja punakhmerien vastustajista. Sisällissota Phnom Penhin hallituksen ja punakhmerien välillä alkoi heti punakhmerien syrjäyttämisen jälkeen. Kambodzan uusi hallitus ei saanut YK:lta eikä länsimailta taloudellista apua maan jälleenrakentamiseen, joten tilanne Kambodzassa oli hyvin vaikea.

Pyrkimys demokratiaan

Vuonna 1989 Neuvostoliiton, Vietnamin tärkeimmän tukijan, ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin, Vietnam vetäytyi Kambodzasta, jonka miehitys oli tullut sille taloudellisesti raskaaksi. Vuonna 1990 kylmän sodan päättyessä Yhdysvallat pyrki osaltaan vähentämään kylmän sodan aikaisia jännitteitä alueella, ja lakkasi tukemasta YK:ssa punakhmerien edustamaa Kambodzaa.

Sisällissodan osapuolet pääsivät YK:n avustamana sopimukseen taistelujen lopettamisesta lokakuussa 1991. Pariisin Kambodzaa koskevat sopimukset antoivat YK:lle valtuudet johtaa Kambodza rauhan ja demokratian tielle järjestämällä sinne demokraattiset vaalit. Vaalit järjestettiin vuonna 1993, ja niihin osallistui peräti 90 % rekisteröityneistä äänioikeutetuista kansalaisista. Kuningasmielinen puolue (FUNCINPEC) ja aiempaa hallintoa edustanut Kambodzan kansanpuolue (CPP) muodostivat koalitiohallituksen.

Hallituksen pääpuolueiden väliset suhteet, joita vaivasi luottamuksen puute, tulehtuivat kuitenkin nopeasti. Puolueilla oli omat aseelliset voimat, joita ei onnistuttu yhdistämään yhtenäiseksi armeijaksi. Jännitteet puolueiden välillä kulminoituivat aseelliseen yhteenottoon Phnom Penhin kaduilla vuonna 1997. CPP selvisi selkkauksesta voittajana, ja sen johtaja Hun Sen nousi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi Kambodzan politiikassa. Vuonna 1998 järjestetyissä parlamenttivaaleissa CPP oli voittaja, kuten myös vuoden 2002 kunnallisvaaleissa.